13 # Runsas syyskimppu

Useasti alan ihmisille on itsestäänselvyys miten aikaiseksi saa kukkakimpun. Spiraali on aivan tuttu käsite ja se tulee kuin itsestään.
Ihmisille jotka eivät ole opiskelleet tai muuten perehtyneet asiaan, kukkakimpun teko voi olla yllättävänkin hankala tehdä.
Monesti kuulee kysyttävän " miten kukkakimppu tehdään?"
Monille on suuri mysteeri miten kukkakauppiaat saavat aikaiseksi matalan pyöreän kimpun, kun itsetehdyt kukkakimput ojien varrella kasvavista luonnonkasveista muistuttavat lähinnä arvotonta rehukasaa.
Useimmiten kauniin kukkakimpun saa aikaiseksi vain harjoittelemalla, koska aina selkeätkään ohjeet eivät takaa täydellistä kimppua.

Tälläkertaa luvassa siis erittäin yksinkertainen ohjeistus millä saa aikaiseksi helposti matalan ja pyöreän kimpun. Mikään mestariteos ei tälläkertaa tullut, mutta ainakin kuvat ovat vaihe vaiheelta.

Näin teet matalan ja pyöreän kukkakimpun:

1. MASETTI
Useimmiten matalan kimpun saa helpoiten aikaiseksi tekemällä pohjalle vihreistä lehdistä runsaan mansetin joka pitää kimppua paremmin kasassa ja tukevana tekoprosessin ajan.

Itse tähän kimppuun pääasiassa käytin vihreänä nahkalehtiä.

Nahkalehteä saa hyödynnettyä kahdessa osassa parhaiten. Leikkaa alimpien lehtien yläpuolelta kuvan mukaisesti (2.). Vasemmanpuolisesta palasta (1.) kannattaa poistaa hieman alimpia lehtiä jotta käytettävää vartta on enemmän. Kuvassa lehtiä on jo poistettu.

Mansetti on helppo aloittaa niputtamalla muutamia (2.) nahkalehtiä, ja alkaa rakentamaan siitä pyöreää lisäilemällä lehtiä suoraan sivuille päin. 

Mitä enemmän käytät lehtiä, sitä suurempi, runsaampi ja napakampi kimpusta tulee. Mikäli haluat kimpulle lisää kokoa, käytä alla mahdollisimman pitkiä ja suuria nahkalehtiä. Mansetti kannattaa jo tässä vaiheessa työstää mahdollisimman pyöreäksi. 

Yleensä kimpuissa kannattaa käyttää vihreänä selkeää sekä höttösempää vihreää. Nahkalehti on itsessään melko sekavan näköistä, joten lisäsin kimppuun pari aralianlehteä selkeyttämään. Aralian lehtiä voi käyttää nahkalehtien välissä tai kaikkein alimpana tukemassa kokonaisuutta. Itse laitoin aralianlehtiä nahkalehtien väliin jotta ne pysyisivät tanakasti paikoillaan eivätkä pyörisi kimppua tehdessä. 

Näin syntyi pyöreä mansetti josta kimpun teko on hyvä aloittaa.

 2. KUKAT
Kimppuun kannattaa ehdottomasti valita kukkia jotka sopivat yhteen värinsä puolesta. Joko samansävyisiä tai sitten vastakohtia. Monesti kimpuissa käytetään myös kahdenlaisia kukkia, pyöreitä ja kulmikkaita - sekä selkeitä ja epäselkeitä.

Omassa kimpussani käytin kukkina punaiseksi värjättyä maksaruohoa, punaista krysanteemia ja punaisia kuismanmarjoja. Nämä kukat ovat kaikki ulkonäöltään hieman sekavia ja pieniä, joten valitsin kimppuun vielä kolme keltaista ruusua sekä ison flamingonkukan tasapainottamaan menoa.


3. KUKKIEN ASETTELU 
Kukkia kannattaa asetella kimppuun joko ryhmitellen tai lisäämällä kaikkea kaikkialle. Ryhmittely voi olla usein melko hankalaa eikä lopputulos aina ole kovin luonnollisen näköinen. Siksi helpointa on käyttää tyyliä jossa jokaista materiaalia lisää ainakin kolmeen eri kohtaan kimpussa. Värin ja muodon tulee kulkea läpi työn.

Kaikkien kimppuun laitettujen vihreiden ja kukkien varsien on kierrettävä samaan suuntaan, joko myötä tai vastapäivään. Tätä kutsutaan spiraaliksi. Useimmiten tämänkin taidon oppii vain harjoittelemalla. Mikäli varret eivät kulje samaan suuntaan, kimpusta tulee helposti epätasapainoinen eikä esimerkiksi kimppua sitoessa sidoksesta tule tiukkaa.

Vinkki! Mikäli sinulla on mahdollisuus, vilkaise kimppuasi peilin kautta tai räpsäise siitä kuva. Peili ja kuva usein paljastaa parhaiten kulkeeko kukat oikein läpi työn ja onko kimppu pyöreä. Työn voi tehdä alusta loppuun myös peilin kanssa.

Valmis kimppu!


4. KIMPUN SITOMINEN
Kimpun sitominen voi usein olla hieman haastava tehtävä. Mikäli kimppu on spiraalissa, homma kuitenkin helpottuu huomattavasti ja kimppu pysyy kasassa vaikka otteesi siitä välillä hellittää.

Sido kimppu narulla juuri siitä kohdasta missä varret kohtaavat ja asettuvat spiraaliin. Sido tiukasti kuitenkin varoen, ettei ohuet tai pehmeät varret katkea.

5.VARSIEN LEIKKAAMINEN

Lopuksi kaikki varret leikataan samanpituisiksi ja niin että niihin tulee vino imupinta. Tämä onnistuu vain oikealla tekniikalla ja terävällä veitsellä. Imupintojenkin tekoa yleensä pitää harjoitella ennenkuin ne onnistuu. 

12 # Yhteenvetoa työssäoppimisesta

Enää viikko jäljellä työssäoppimista, ja siihen kuuluva näyttökin on nyt suoritettu. Aiheena oli kukkasidontatöiden teko ja arvostelu perustui lähinnä kuviin, työselosteeseen sekä työohjaajien arviointeihin. Kolmonen tuli! Ja tyytyväinen mieli myös! Myös asiakaspalvelu, - ja sidontatyökokonaisuusnäytöstä kolmonen on tullut aikoinaan joten tämä oli hyvä lisä. 

Niin ja meidän koulussahan arvostellaan numeroin 1-3, joka on mielestäni typerintä ikinä. Numero kakkonenkaan ei kerro yhtään menikö sinnepäin vai hyvin...

Myös kirjallista palautetta annettiin, mikä oli positiivistä ja tosi kannustavaa. Paras palkinto työssäoppimisjaksosta taisi olla kuitenkin se, kun omistaja kysäisi milloin tulen seuraavan kerran harjoitteluun.

Omasta mielestäni harjoittelu sujui oikein hyvin ja joutuisasti, ja en ole koskaan päässyt tekemään niin paljon sidontatöitä oikeassa kukkakaupassa. Kukkakaupan porukkakin oli oikein mukavaa, ja vastuuta ja ohjausta annettiin juuri sopivasti.

Toisinaan olen pelkästään sitonut kimppua kello yhdeksästä viiteen, mutta se ei ole haitannut. Päivän mittaan on alkanut työ nopeutua ja ehdottomasti parantua aina iltaa kohden. 

Myös asiakaspalvelu leikkokukkien kanssa on parantunut huomattavasti. Aijemmin olen tottunut sitomaan kaikkea pientä ja yksinkertaista muutamasta kukasta, mutta täällä on päässyt todellakin sitomaan isoja kimppuja ja yhdistelemään kukkia ja värejä.

Mielestäni oma rohkeuteni ehdotella kukkia ja väriyhdistelmiä on parantunut ihan huimasti. Monesti asiakas on antanut vapaat kädet, eikä toiset edes ole halunneet kertoa kukkaa tai väriä mistä lähteä liikkeelle. Melkoisen paljon siis leikkolasikon luona on tullut heittäydyttyä ja tehtyä vähän sellaisiakin kimppuja jotka on oman mukavuusalueen tuolla toisella puolella.

 Niin, ja kuten allaolevista kuvista voi havaita puukon käyttö ei taida olla vieläkään ihan hallussa...
Tälläkin hetkellä pari sormea laastaroituna!

11 # Kuulumisia

Blogissakin on ollut hieman hiljaisempi kausi kun koulu on taas alkanut. Oma (ja viimeinen) kouluvuoteni lähti käyntiin työssäoppimisjaksolla. Aiheena on sidontatyökokonaisuudet, eli työssäoppimiseen kuuluu näyttö. Kaikki työt on siis kuvattava, ja yhdestä kokonaisuudesta pitää tehdä työseloste. 

Työpaikan sain hommattua vähän normaalia kauempaa, eli busseilla ja junilla tulee kuljettua pitkin päivää. Silti kävelymatkaa kertyy päivittäin n. 14 kilometriä, enkä käy tätä työssäoppimista edes kotoa. Rankkaa on ollut, mutta mielestäni on varsin tärkeää, että pääsee näkemään kukkakauppoja myös muualtakin kuin lähipaikkakunnilta. Itse en kuitenkaan meinaa tänne pieneen kylään jäädä, joten parempi nähdä isompien kaupunkien elämää ja päästä luomaan suhteita. 

Työharjoittelu jakso kestää syyskuun loppuun, jonka jälkeen taas on muutama kurssi koululla. 

Kukkakaupassa olen ollut hommissa vasta pari kokonaista viikkoa, mutta olen päässyt tekemään paljon töitä. Myyntikimppuja isommalla paikkakunnalla on kulunut paljon enemmän, ja asiakkaat käyttävät myös huomattavasti enemmän rahaa kimppuihin ja asetelmiin. 

Pienemmillä paikkakunnilla asiakkaat ovat valmiita ostamaan muutaman oksaneilikan vihreän oksan kanssa, kun taas täällä monet haluavat kimmpuihinsa useita ruusuja, gerberaa ja paljon kaikkea pientä. 

Kimpun teko on kehittynyt ihan valtavasti, ja olen saanut paljon vinkkejä ja ohjeita miten pyöreät matalat kimput saa helpoiten vihreillä kasaan. 

Muutama esimerkki perus matalasta myyntikimpusta. Kolmisen kappaletta pientä ruusua, yksi tai kaksi gerberaa ja joitakin väriin sopivia lisukkeita vihreiden lisäksi. Hinnaksi näille kimpuille yleensä materiaaleista riippuen syntyy 17 - 25e. 

Ja pari esimerkkiä perus korkeasta myyntikimpusta. Näissäkin tulee käytettyä paljon gerberaa. Yleensä korkeat kimput syntyvät ihan muutamista kukista, lähinnä kahdesta tai kolmesta isosta, sekä muutamista väriin sopivista pienistä kukista. Hintaa näille kertyy yleensä n.20-30e.

Töissä olen päässyt tekemään myös häihin vieheitä ja kaasolle kukkakoristetta. 

Oikein mukavaan työharjottelupaikkaan olen siis tieni löytänyt, sanoisinpa että melkein paras missä tähän asti olen hommissa ollut!

10 # Surusidontaa

Heippa!

Tänään ajattelin laittaa tänne blogiin esille muutamia surusidontatöitä, mitä tuolta kuvakansioista löysin. Hieman harmittaa, että sitä "uusinta tuotantoa" ei löydy mistään kuvina, vaikka pitäisi löytyä. Siksipä täytyi julkaista näitä vanhempia ja huonolaatuisempia, ja ennenkaikkea huonoinpia töitä. Monet noistakaan töistä eivät välttämättä näytä kaikkien ihmisten silmään huonoilta, mutta kuten alan ihmiset saattavat havaita - virheitä löytyy ja rutkasti. On tässä silti jotain jännittävääkin, kun pysähtyy tutkimaan kuvia tarkemmin ja mietiskelemään itsekin mikä mahtoi mennä pieleen ja mikä onnistua. 

Voin kyllä hyvällä omatunnolla kertoa että nykyiset työt ovat reilusti paremman tasoisia. Vaikkakin aina löytyy paranneltavaa ja uutta opittavaa!;) 

Suurinpiirtein kaikki kahvaan tehdyt surulaitteet (suruvihkot, hautalaitteet, miksikä nyt ikinä kutsutaankaan) alkavat tästä pisteestä. Käytössä on puisia ja muovisia kahvoja, tässä on käytössä puinen ja ekologisempi vaihtoehto. 

Kasteltuun sieneen aloitetaan tökkimään alusvihreitä, jotka yleensä asetellaan pisaran muotoon. Kahvaan voidaan myös tehdä pyöreitä laitteita, mitä en kylläkään ole itse ikinä kokeillut! 

Monesti kun teen sanomalehden päällä, piirrän tussilla sopivan kokoisen pisaran kahvan ympärille, jolloin on helpompi tökkiä nuo vihreät. 

Tässä käytetty tuijaa ja salalia, tosin jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman "turhaan" laitettu noin tiheään ja paljon päällekkäin. Jokainen materiaali kuitenkin maksaa, ja liiallisella vihreän tuikkimisella saa helposti liikaa hintaa aikaiseksi.



1.

Löytyipä yksi vähän "uudempi" työ, tosin tämäkin tehty viimevuoden puolella. Tässä laitteessa käytetty valkoista neilikkaa, Iiristä ja lisukkeena hopeaikiviuhkoa. Vihreinä näyttäisi olevan perusvihreitä, tuijaa, salalia ja muutama tuonenkielonlehti. 

Täytynee sanoa, että itse tykkään lopputuloksesta, niin värillisesti kuin muodollisestikin. Harmi, ettei parempaa kuvaa löytynyt. 

2.

Tässä taas oranssipunainen surulaite opiskelun alkuajoilta. Kuten huomata saattaa, kukat ovat olleet jotakin muuta kuin tuoreita, mutta harjottelukäyttöön ihan sopivia. Aluksi kuitenkin lähinnä keskityttiin muodon ja värien hakemiseen. Tässä laitteessa ehkä pohjan muoto on vähän karkaileva sieltä täältä, mutta suurinpiirtein kukat ovat löytäneet ihan sopivia paikkoja. Myös väriyhdistelmä on toimiva, tosin ihmettelen miten olen tähän yhdistelmään olen päätynytkin? Ehkä hieman ulkona omalta mukavuusalueelta.

Mieleen tulee tästä kovasti syksy.? Kukkana käytetty ruusua ja oksaneilikkaa, vihreänä tuijaa, tuonenkieloa ja näyttäisi sielä myös kielopuuta olevan. 

3.

Tässäpä sitten hieman erikoisempi yksilö. Paljon pientä kukkaa, sekä vähän pyöreänomainen muoto. Pyöreyteen varmasti vaikuttaa nuo herttavuorenkilven lehdet, jotka on muuten ihan järkyttävän ärsyttäviä käyttää, siis omasta mielestäni. Niissä on hirveän paksut varret, ja ne helposti lörpöttävät sinne ja tänne. Tästä laitteesta en oikein osaa sanoa mitään? Joko siitä tykkää tai ei. Itse olen kuitenkin siinä puolivaiheilla. Ehkä tämä sopii sellaiselle tietynlaiselle ihmiselle. 

Kukkina olen käyttänyt pientä ruusua, oksaneilikkaa ja inkaliljaa. Vihreänä ilmeisesti vähän kaikkea mitä luokasta on löytynyt. Tilannetta en muista, mutta tulee mieleen että tämäkin laite on kokonaisuudessaan saatu aikaiseksi "jämäkukista". Kukilla on siellä täällä todella ahdasta, ja eniten ihmetyttää nuo huipulla nököttävät ruusut vieretysten. Välttämättä enää en myöskään tökkäisi ihan tuon väristä rusettia. 

4.

Arkkukoriste eli arkkulaite. Arkun päälle laitettava kukkakoriste, joka on useimmiten hieman samantyylinen kuin kahvaan tehty surulaite. Tässä tilanteessa kuitenkin koristeesta pyritään tekemään symmetrinen jokaiseen suuntaan. Meille koulussa jostain syystä opetettiin, että arkkulaitteen on oltava toiseen suuntaan reilusti pidempi kuin toiseen. Perusteluita en muista, mutta tällaiseen käytäntöön en ole missään muualla vielä törmännyt. Googlettelemalla löytyi kuvia niin symmetrisitä kuin tällaisista toispuoleistakin. Jos jollain on tietoa tästä, saa luvan tulla huikkaamaan ja kertomaan tyhmälle!:) 

Rakastan itse näitä värejä, joskin hautajaisissa tämä yhdistelmä vaatii ehkäpä tietynlaisen ihmisen. Tätä en välttämättä laittaisi vainajalle, joka on ollut mies tai kovin vakavamielinen. Naisen, iloisen persoonan tai lapsen arkulle tämä voisi olla sopiva. Käytössä on ollut ainakin neilikka, oksaneilikka, krysanteemi, hienohelma ja nahkalehti. 

5.

Toinen arkkulaite! Tässä värit on ehkä perinteisemmät, niin miehelle kuin naisellekin sopivat, ikäryhmään katsomatta. Käytössä on ollut ruusu ja oksaneilikka. Vihreänä ainakin hienohelma, mutta eiköhän sieltä muitakin vihreitä löytyisi kun pääsisi läheltä katsomaan.

Tämäkin tehty käskyjen mukaisesti "toispuoliseksi", ja kuvakin hieman hämää kun ei ole arkun päällä otettu. Muistaakseni hyvää palautetta tuli, ja suurinpiirtein kaikki oli mennyt nappiin. 

6.

Tässä taas surukimppu. Eli haudalle laskettava pisaranmallinen kimppu, ei siis sieneen tehty. Tämä on ensimmäinen koskaan tekemäni, ja sekin tekemisestä on aika pitkälti vuosi aikaa. Väreistä ja materiaalista tykkään itse hurjan paljon, joskin muoto ja ruusujen asettelu vaatisi vielä pientä hiomista. Itse myöskin kaipailisin tuohon rusettiin puhtaampaa väriä kuin tuollainen vaaleanharmahtava. 

Kukkina käytetty ruusua, leijonankitaa, ja muutama kuismanmarja. Vihreänä mm. vadelmaa, luutahirssiä ja kuunliljaa.

7.

Tässä on ensimmäisiä surulaitteita mitä olen koskaan tehnyt. Kukkia emme saaneet valita, siksi varsin (öhm) mielenkiintoinen väriyhdistelmä. Ruusua, neilikkaa, jotakin havua, nahkalehteä ja kielopuuta ainakin. Noita havuja käytellessä muodosta tulee yleensä hyvä, ja tykkään muutenkin käyttää kovasti. Muoto on tässä työssä onnistunut, eikä kukkien asettelukaan ihan hirveän pieleen ole mennyt, ellei sitten muutamaa virhetikkiä lasketa. Myös rusetti roikkuu lahnamaisesti perässä kiinni...

8.

Tällaisesta surulaitteesta ei ole pienintäkään muistikuvaa. Värit ja materiaalit ovat suorastaan herkulliset, mutta näyttää vähän siltä että kaikki muu on sitten mennytkin pieleen. No ehkei ihan kaikki, mutta muoto ja kukkien sommittelu olisi varmaan kaivannut pientä hiomista. 

Muoto oudosti loppuu peräpäässä, ja näyttää kun joku olisi haukannut palan pois vasemmalta puolelta. Kovin on yksinäisen näköinen myös tuo ruusu tuolla kärjessä, ja vinossakin. Voivoi. Mutta täytynee palata vielä kerran tuohon väriin! Ah niin hempeää. Myös tämä laite vaati tietynlaisen vainajan. Ei miestä eikä mitään synkkistä! (Ja yhä edelleen pakko lisätä ettei kukaan mieltään pahoita; toki miehellekin tämä voi sopia mikäli kyseinen henkilö oli tämän tyyppinen)

9.

Sitten löytyi vielä yksi nopeasti etsittynä. Pyöreähkö, yksinkertainen ja jännä. Tätä katsoessa tulee sellainen luonnollinen fiilis koko laitteesta. Ihan kuin pieni palanen jostakin viidakon kukkapuskasta. Tästä myös joko tykkää tai ei, itse tykkään! Ei myöskään sitä ominta tyyliäni, jälleen herttavuorenkilven lehdet pyöristämässä muotoa. Asettelusta en oikein osaa sanoa mitään. Vähän tuonne alas ja taakse painottunut, mutta en näe sitä juuri tässä työssä hirveän pahana virheenä. Jotenkin virheet sopii tässä työssä tyyliin. 

Mukana ruusua ja pari leijonankitaa. Vihreänä paljon kaikkea, kuunliljoja, nahkalehteä ja hienohelmaa. Paljon kyllä muutakin. Ei ehkä joka haudalle tämäkään, eikä varmasti tämäntyyppiseen laitteeseen kaikkialla törmääkään. Harvemmin kukkakaupasta kukaan tällaista osaa hakea, tai kellään käy mielessä edes toteuttaa. Sen verran erikoinen muodoltaan. Ehkä menee jo vähän sen pyöreän muodon puolelle?





Mitäs mieltä olitte? Palautetta ja vinkkejä saa antaa, ja kritiikki on myöskin tervetullutta.

9 # Luonnonkukkien keräilyä

Niin sitä eksyy kukkaniityille poimimaan kaikkia somia kukkia. Tällainen pieni eksyminen tapahtui myös tänään, ja poimin muutamat ihanuudet maljakkoon. Ei haittaa vaikka kukat eivät useampaa päivää kestäisikään, saahan niistä edes päivän nauttia pöydällä tai vaikka kuistilla!

8 # Dionaea Muscipula

Meidän tavalliset huonekasvit saivat tälläviikolla uuden kummajaisen kaverikseen. Kyseessä on siis tämä ihastuttava pieni Dionaea Muscipula, eli Kärpäsloukku. Ensimmäinen kasvi kotimme historiassa jota miespuolisetkin asukkaat hoitavat valtavalla riemulla.

Hieman itseäni epäilyttää saadaanko tämä pikkuinen selviämään hengissä paria viikkoa kauempaa, saati sitten talven yli, mutta aina kannattaa kokeilla!

Oikeastaan Dionaea ei ollut oma hankintani, vaan siskoni joka bongasi tämän söpöläisen alle vitosella Tuurin kyläkaupasta. Myöskään siskoni ei kasveista vähät välitä, mutta tämä yksilö inspiroi heti kasvin hoitoon.

Hoidoltaan kärpäsloukku näin kesäisin ei ole kovinkaan vaativa. Kasvi vaatii runsaasti valoa, mutta jatkuvaa paahdetta tulee kyllä välttää. Kasvualustan kannattaa kokoajan olla kostea, jotkut jopa seisottavat täysin vesiastiassa. Täytynee katsoa mitä kasvi tuumaa jos kokeillaan pitää vain kasvualusta säännöllisin kastelukerroin kosteana. 

Itse en välttämättä lähtisi vesiastiassa seisottamaan, mutta saapa nähdä mitä olosuhteita kasvi itselleen vaatii. 

Olen kovasti kuullut ja lukenut keskustelua aiheesta millaista vettä pitäisi kärpäsloukulle antaa. Monet ovat sitä mieltä, ettei vesijohtovettä saisi antaa varsinkaan tälle kasville suoraan lainkaan. Vettä pitäisi seisottaa, keittää, käyttää sadevettä tai sulattaa vaikkapa lunta. Monet ovat kuitenkin saaneet täysin samalla menestyksellä kasvin pysymään hengissä tavallisella vesijohdovedellä, kuin muillakin keinoilla. Meillä taidetaan käyttää tästä eteenpäinkin vesijohtovettä, joko suoraan tai seisotettuna. 

Kasvukautena, eli kesän ajan myös kasvia voi tosiaan ruokkia esim. hyönteisillä. Kasvi saattaa saada itsekin hyönteisiä napattua, mutta yleensä pieni lisäruokinta ei ole pahitteeksi. Sopiva määrä on muutama hyönteinen kuukauden sisään, tai vieläkin harvemmin. Meillä kuitenkin kasvista innostuttiin niin kauheasti että se sai varmaankin jo ensimmäisen kahden tunnin aikana parinvuoden muonat.

Liika ruokinta rasittaa tietenkin kasvia, ja kun kasvi on saanut hyönteisistä tarpeekseen sen loukut eivät enää sulkeudu. 

Lannoitetta kasvi ei tarvitse. 

Kärpäsloukku tarvitsee talvilevon. Esimerkiksi jääkaapissa, mutta itselläni talvetuksesta ei pahemmin ole kokemusta. Täytyypi katsoa jos saadaan tämä pienokainen edes syksyyn asti pidettyä hengissä, että miten sitten toimitaan!:)

Onko kellään kokemusta? Miten toimintaan, ja miten hoidetaan?

7 # Terveisiä kasvihuoneelta!

Ah, vihdoin on vietelty sitä hyvin ansaittua kesälomaa.
Elokuussa koulu alkaakin mukavasti työssäoppimisen merkeissä jälleen. Saa nähdä mitä viimeinen opiskeluvuosi tuo tullessaan.

Keskitetään kuitenkin ajatuksemme tänään meidän kasvihuoneeseen jossa on tapahtunut niin kasvua kuin kuolemaankin.

Tomaatit, paprikantaimi ja mansikka-amppeli ovat kasvaneet ihan huimaa vauhtia, mutta kurkkuja tuntui jokin tälläkertaa vaivaavan. Taimista jäljelle jäi yksi, kun toiset kuolla kupsahtivat vuoron perään.

Yhdestä kuolleen kurkuntaimen kasvusäkistä bongattiin joitakin aivan kummallisia matoja, joilla oli ehkä mahdollisesti osuutta asiaan? En oikein keksi mikä olisi kurkkuihin voinut tulla. Näytti siltä että taimet mätänivätkin täysin, vaikkei kasvualustakaan sentään liian märkänä kokoaikaa ollutkaan.

Osaako joku vinkata mikä meni pieleen?

Myös perällä näkyvässä pienessä astiassa ovat kasvuun lähteneet salaatit!
Satoa on vasta saatu mansikka-amppelista, mutta tomaatteja odotellaan ainakin vesi kielellä!

6 # Kurssilla

Tällä viikolla olin kolme päivää Björn Kronerin kesäkurssilla, jossa käsiteltiin kimppuja, asetelmia, sekä morsius-sidontaa. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, ja todellakin antoi uudenlaisia näkemyksiä sidontatöiden tekoon.

Björn Kroner on siis saksalainen floristimestari, joten arvatenkin kurssi oli englanninkielinen. Vaikka ammattisanasto ei vielä täysin hallussa ollutkaan, Björn kertoi asiat selkeästi ja havainnollistaen.
Muistiin kirjoittelin keskeisimpiä asioita ja sainkin paljon hyviä keinoja ja vinkkejä, sekä rutkasti uusia ideoita töiden tekoon.

Björn oli erittäin mukava, huumorintajuinen ja ennenkaikkea taitava. Kurssi oli erittäin antoisa ja hieno kokemus!

Hieman harmitti että oma kamera sanoi itsensä irti ensimmäisten minuuttien aikana, mutta joitakin otoksia sain puhelimellakin napattua. Pahoittelut kuitenkin puhelin laadusta näin etukäteen.

Annetaanpa kuitenkin kuvien kertoa enemmän kurssin sisällöstä.

Tässä omatekemä asetelma. Sieni peitettiin hiekalla, ja sitten tökittiin väreihin sopivia tikkuja. Maalatusta paperista revittiin palasia ja keihästettiin tikkuihin. Itseäni harmitti että valitsin niin samanlaiset värit paperiin kuin kukkiin, jolloin paperinpalat näyttivät epäsiisteiltä lehdiltä asetelmassa.

Kukkaa tuli käytettyä senverran runsaasti, etten edes muista mitä kaikkea se sisälsikään. Ainakin liljaa, ruusua, kukonharjaa sekä joitakin luonnonmateriaaleja.

Ruusuja oltaisiin kaivattu väriä ja materiaalia jatkamaan ihan ylös asti, mutta tarpeeksi pitkävartista ei löytynyt. Myös kukonharjan sommittelussa oli hieman puutteita. 

Tässä taas tekemäni hieman erilainen morsiuskimppu.

Muotti ollaan alunperin tehty ilmapallon päälle silkkipaperin ja liisterin avulla. Päälle ollaan tehty vahvempi "kuori" parafiinista.

Kukista useat oli luonnonkukkia, mutta käytin myös nappikrysanteemia, afrikantähdikkiä sekä harsoa.

Kokeilin kimppuun myös orkideaa, mutta lopullisesta versiosta ne jäivät pois.

Lopuksi päästiin kokeilemaan käsin maalailua

5 # Pääseppele

Tänään on päästy treenaamaan pääseppeleen tekoa. Asiakkaan toiveina oli sininen ja valkoinen kukka, muulla ei ollut väliä.

Asiakkaalle mieluinen seppele syntyikin valkoisesta oksaneilikasta, sinisestä ikiviuhkosta ja harsosta. Vihreänä välissä on murattia sekä unelmaa. 

Seppeleen sidoin muratin oksan ympärille, joista poistin lopuksi harottavia lehtiä, ja liimailin niitä kylmäliimalla toisiin kohtiin peittämään tekniikkaa. Kukat sidoin ohuella hopeisella myrttilangalla kiinni muratin oksaan. Sovitus tapahtui omaan päähän aina välillä, koska asiakkaalta mittoja ei saatu.

(Kaksi oikeanpuoleista kuvaa ovat isommasta työstä, jossa käytettiin samaa tekniikkaa ja samoja materiaaleja. Ne eivät olleet menossa seppeleeksi päähän, siksi kovin ison näköiset.)

4 # Kierrevihvilä

Kierrevihvilä - Juncus spiralis

Niin oudolta kuin se kuulostaa ja näyttääkin, tässä on lempikasvini. Kyllä, juuri tämä yksilö. Kaikessa tuossa vihreydessään ja komeudessaan. (Tai sitten ei)

Ensimmäisen kerran ystävystyin tämän yksilön kanssa ensimmäisessä työssäoppimispaikassani reilu vuosi sitten, kun pieni lavallinen surkean kokoisia kierrevihvilöitä kiikutettiin eteeni. Ihastuin sillä samaisella sekunnilla tuohon omituisen näköiseen kasviin.
Pelastin yhden vain muutamalla eurolla kotiini, ja loput kukkakaupan kierrevihvilöistä saivat paikkansa pääsiäisistutuksissa.

Nopeasti huomasin, ettei kierrevihvilä ollutkaan kovin helppo kaveri. Tuntui, että vaihdettuani sen ruukkua suurempaan se vain joi ja joi, ja kuivui aivan hetkessä. Monet kukkakaupan kierrevihvilöistä myöskin kokivat karun kohtalon ja lensivät suorinta tietä roskalavalle.
Pian löysin oman kierrevihviläni kanssa yhteisen sävelen, ja sainkin sen kasvamaan huikeisiin mittoihin melko nopeasti. Kierrevihvilästä tuli oitis lempikasvi, hieno muisto työssäoppimispaikasta, ja erikoinen lisä tylsien huonekasvien rinnalle.

Kierrevihvilä myöskin muutti kanssani kämpästä toiseen, ja joutui myös moniin onnettomuuksiin. Toisinaan se oltiin unohdettu kastella, ja kerran lemmikkimarsuni päätti vähän maistaa.

Lopulta kierrevihvilä koki suurimman alamäkensä kadottuaan mystisesti paikaltaan. Kun vihvilä vihdoin löytyi verhojen taakse piiloutuneena, raukka oli niin kuivunut, että elvytyksistä huolimatta kaikki kasvusto oltiin menetetty. Ainoastaan juuret olivat hengissä, joten tässä pisteessä ollaan yhä edelleen. Onneksi kasvua tapahtuu, hitaasti mutta varmasti.

Täytynee lisätä vielä muutamia otoksia vihvilän parhoista ajoista..

Vihvilä alkuperäisessä, sekä uudessa ruukussaan.

Luulen että kierrevihvilän haluavalle sellaisen etsintä voi tuottaa pientä päänvaivaa. Harvemmin tätä komistusta kukkakauppojen hyllyistä löytyy, ja sen myynti painottuukin lähinnä pääsiäisen ja joulun aikaan. 

Vihvilöitä kannattaa tietysti kysellä kukkakaupoista, joista kasveja voidaan tilata kukkatukkujen kautta. 

Kierrevihvilää käytetään niin huonekasvina kuin ulkona istutuksissakin. Itse olen vihvilää pitänyt vain sisällä. 

Kierrevihvilä vaatii melko runsaasti vettä, eikä sitä yleensä kannata päästää kuivahtamaan. Laiskalle kastelijalle vihvilä on tuskin kovinkaan hyvä vaihtoehto. Tämä komistus viihtyy parhaiten valoisalla paikalla.

Kuivahtaneita (ruskeita ja kellertäviä) päitä voi varovasti leikellä saksilla. 

Myrkytön myöskin kasvi on selkeästi. (Oma marsuni kerran ehti maiskutella sen lehdistä lähes puolet, ja hyvältä näytti maistuvan.)

Onko muilla kokemuksia kierrevihvilöistä?

3 # Kesäkukkia ja kasvihuonetouhuja

Tänään ja eilen on tullut ahkeroitua pihassa ja kasvihuoneessa. Jo muutamia viikkoja sitten kuistille hamstratut yksittäiset kesäkukat saivat vihdoin paikkansa ja paprikantaimikin vihdoin pääsi kasvihuoneeseen. Yhä edelleen ruukkua ja istutusta on vailla yksi vaaleanpunainen koristetupakki, ihanainen punainen  värinokkonen ja violetihtava lobelia. Ainakaan yhtä kokonaisuutta näistä sekalaisista kukista ei varmaankaan saada...

Annetaanpa kuitenkin tänään kuvien puhua puolestaan.

Härmesalviaa, tarhatähtisilmää ja tuoksupielusta

Amppelissa kukkii limevalkoinen kerrottu petunia

Laiskasti siemenestä kasvatetut kukat ovat kasvuun lähteneet, ja laiskasti penkkiä on myös hoidettu...

Tänään kurkut ja tomaatit saivat kasvihuoneeseen kaverikseen myös paprikan!

Vanha kannu sai uuden ilmeen värinokkosella ja tuoksupieluksella.

Myöskin ihana farkkutakki sai varsin mielenkiintoisen päänupin värinokkosesta.

Ei niin käytännöllinen mutta ihana.

Timanttikukka

Sekasotku pieneen laatikkoon lobeliasta, tuoksupieluksesta ja timanttikukasta