Kierrevihvilä - Juncus spiralis |
Niin oudolta kuin se kuulostaa ja näyttääkin, tässä on lempikasvini. Kyllä, juuri tämä yksilö. Kaikessa tuossa vihreydessään ja komeudessaan. (Tai sitten ei)
Ensimmäisen kerran ystävystyin tämän yksilön kanssa ensimmäisessä työssäoppimispaikassani reilu vuosi sitten, kun pieni lavallinen surkean kokoisia kierrevihvilöitä kiikutettiin eteeni. Ihastuin sillä samaisella sekunnilla tuohon omituisen näköiseen kasviin.
Pelastin yhden vain muutamalla eurolla kotiini, ja loput kukkakaupan kierrevihvilöistä saivat paikkansa pääsiäisistutuksissa.
Nopeasti huomasin, ettei kierrevihvilä ollutkaan kovin helppo kaveri. Tuntui, että vaihdettuani sen ruukkua suurempaan se vain joi ja joi, ja kuivui aivan hetkessä. Monet kukkakaupan kierrevihvilöistä myöskin kokivat karun kohtalon ja lensivät suorinta tietä roskalavalle.
Pian löysin oman kierrevihviläni kanssa yhteisen sävelen, ja sainkin sen kasvamaan huikeisiin mittoihin melko nopeasti. Kierrevihvilästä tuli oitis lempikasvi, hieno muisto työssäoppimispaikasta, ja erikoinen lisä tylsien huonekasvien rinnalle.
Kierrevihvilä myöskin muutti kanssani kämpästä toiseen, ja joutui myös moniin onnettomuuksiin. Toisinaan se oltiin unohdettu kastella, ja kerran lemmikkimarsuni päätti vähän maistaa.
Lopulta kierrevihvilä koki suurimman alamäkensä kadottuaan mystisesti paikaltaan. Kun vihvilä vihdoin löytyi verhojen taakse piiloutuneena, raukka oli niin kuivunut, että elvytyksistä huolimatta kaikki kasvusto oltiin menetetty. Ainoastaan juuret olivat hengissä, joten tässä pisteessä ollaan yhä edelleen. Onneksi kasvua tapahtuu, hitaasti mutta varmasti.
Täytynee lisätä vielä muutamia otoksia vihvilän parhoista ajoista..
 |
| Vihvilä alkuperäisessä, sekä uudessa ruukussaan. |
Luulen että kierrevihvilän haluavalle sellaisen etsintä voi tuottaa pientä päänvaivaa. Harvemmin tätä komistusta kukkakauppojen hyllyistä löytyy, ja sen myynti painottuukin lähinnä pääsiäisen ja joulun aikaan.
Vihvilöitä kannattaa tietysti kysellä kukkakaupoista, joista kasveja voidaan tilata kukkatukkujen kautta.
Kierrevihvilää käytetään niin huonekasvina kuin ulkona istutuksissakin. Itse olen vihvilää pitänyt vain sisällä.
Kierrevihvilä vaatii melko runsaasti vettä, eikä sitä yleensä kannata päästää kuivahtamaan. Laiskalle kastelijalle vihvilä on tuskin kovinkaan hyvä vaihtoehto. Tämä komistus viihtyy parhaiten valoisalla paikalla.
Kuivahtaneita (ruskeita ja kellertäviä) päitä voi varovasti leikellä saksilla.
Myrkytön myöskin kasvi on selkeästi. (Oma marsuni kerran ehti maiskutella sen lehdistä lähes puolet, ja hyvältä näytti maistuvan.)
Onko muilla kokemuksia kierrevihvilöistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti