6 # Kurssilla

Tällä viikolla olin kolme päivää Björn Kronerin kesäkurssilla, jossa käsiteltiin kimppuja, asetelmia, sekä morsius-sidontaa. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen, ja todellakin antoi uudenlaisia näkemyksiä sidontatöiden tekoon.

Björn Kroner on siis saksalainen floristimestari, joten arvatenkin kurssi oli englanninkielinen. Vaikka ammattisanasto ei vielä täysin hallussa ollutkaan, Björn kertoi asiat selkeästi ja havainnollistaen.
Muistiin kirjoittelin keskeisimpiä asioita ja sainkin paljon hyviä keinoja ja vinkkejä, sekä rutkasti uusia ideoita töiden tekoon.

Björn oli erittäin mukava, huumorintajuinen ja ennenkaikkea taitava. Kurssi oli erittäin antoisa ja hieno kokemus!

Hieman harmitti että oma kamera sanoi itsensä irti ensimmäisten minuuttien aikana, mutta joitakin otoksia sain puhelimellakin napattua. Pahoittelut kuitenkin puhelin laadusta näin etukäteen.

Annetaanpa kuitenkin kuvien kertoa enemmän kurssin sisällöstä.

Tässä omatekemä asetelma. Sieni peitettiin hiekalla, ja sitten tökittiin väreihin sopivia tikkuja. Maalatusta paperista revittiin palasia ja keihästettiin tikkuihin. Itseäni harmitti että valitsin niin samanlaiset värit paperiin kuin kukkiin, jolloin paperinpalat näyttivät epäsiisteiltä lehdiltä asetelmassa.

Kukkaa tuli käytettyä senverran runsaasti, etten edes muista mitä kaikkea se sisälsikään. Ainakin liljaa, ruusua, kukonharjaa sekä joitakin luonnonmateriaaleja.

Ruusuja oltaisiin kaivattu väriä ja materiaalia jatkamaan ihan ylös asti, mutta tarpeeksi pitkävartista ei löytynyt. Myös kukonharjan sommittelussa oli hieman puutteita. 

Tässä taas tekemäni hieman erilainen morsiuskimppu.

Muotti ollaan alunperin tehty ilmapallon päälle silkkipaperin ja liisterin avulla. Päälle ollaan tehty vahvempi "kuori" parafiinista.

Kukista useat oli luonnonkukkia, mutta käytin myös nappikrysanteemia, afrikantähdikkiä sekä harsoa.

Kokeilin kimppuun myös orkideaa, mutta lopullisesta versiosta ne jäivät pois.

Lopuksi päästiin kokeilemaan käsin maalailua

5 # Pääseppele

Tänään on päästy treenaamaan pääseppeleen tekoa. Asiakkaan toiveina oli sininen ja valkoinen kukka, muulla ei ollut väliä.

Asiakkaalle mieluinen seppele syntyikin valkoisesta oksaneilikasta, sinisestä ikiviuhkosta ja harsosta. Vihreänä välissä on murattia sekä unelmaa. 

Seppeleen sidoin muratin oksan ympärille, joista poistin lopuksi harottavia lehtiä, ja liimailin niitä kylmäliimalla toisiin kohtiin peittämään tekniikkaa. Kukat sidoin ohuella hopeisella myrttilangalla kiinni muratin oksaan. Sovitus tapahtui omaan päähän aina välillä, koska asiakkaalta mittoja ei saatu.

(Kaksi oikeanpuoleista kuvaa ovat isommasta työstä, jossa käytettiin samaa tekniikkaa ja samoja materiaaleja. Ne eivät olleet menossa seppeleeksi päähän, siksi kovin ison näköiset.)

4 # Kierrevihvilä

Kierrevihvilä - Juncus spiralis

Niin oudolta kuin se kuulostaa ja näyttääkin, tässä on lempikasvini. Kyllä, juuri tämä yksilö. Kaikessa tuossa vihreydessään ja komeudessaan. (Tai sitten ei)

Ensimmäisen kerran ystävystyin tämän yksilön kanssa ensimmäisessä työssäoppimispaikassani reilu vuosi sitten, kun pieni lavallinen surkean kokoisia kierrevihvilöitä kiikutettiin eteeni. Ihastuin sillä samaisella sekunnilla tuohon omituisen näköiseen kasviin.
Pelastin yhden vain muutamalla eurolla kotiini, ja loput kukkakaupan kierrevihvilöistä saivat paikkansa pääsiäisistutuksissa.

Nopeasti huomasin, ettei kierrevihvilä ollutkaan kovin helppo kaveri. Tuntui, että vaihdettuani sen ruukkua suurempaan se vain joi ja joi, ja kuivui aivan hetkessä. Monet kukkakaupan kierrevihvilöistä myöskin kokivat karun kohtalon ja lensivät suorinta tietä roskalavalle.
Pian löysin oman kierrevihviläni kanssa yhteisen sävelen, ja sainkin sen kasvamaan huikeisiin mittoihin melko nopeasti. Kierrevihvilästä tuli oitis lempikasvi, hieno muisto työssäoppimispaikasta, ja erikoinen lisä tylsien huonekasvien rinnalle.

Kierrevihvilä myöskin muutti kanssani kämpästä toiseen, ja joutui myös moniin onnettomuuksiin. Toisinaan se oltiin unohdettu kastella, ja kerran lemmikkimarsuni päätti vähän maistaa.

Lopulta kierrevihvilä koki suurimman alamäkensä kadottuaan mystisesti paikaltaan. Kun vihvilä vihdoin löytyi verhojen taakse piiloutuneena, raukka oli niin kuivunut, että elvytyksistä huolimatta kaikki kasvusto oltiin menetetty. Ainoastaan juuret olivat hengissä, joten tässä pisteessä ollaan yhä edelleen. Onneksi kasvua tapahtuu, hitaasti mutta varmasti.

Täytynee lisätä vielä muutamia otoksia vihvilän parhoista ajoista..

Vihvilä alkuperäisessä, sekä uudessa ruukussaan.

Luulen että kierrevihvilän haluavalle sellaisen etsintä voi tuottaa pientä päänvaivaa. Harvemmin tätä komistusta kukkakauppojen hyllyistä löytyy, ja sen myynti painottuukin lähinnä pääsiäisen ja joulun aikaan. 

Vihvilöitä kannattaa tietysti kysellä kukkakaupoista, joista kasveja voidaan tilata kukkatukkujen kautta. 

Kierrevihvilää käytetään niin huonekasvina kuin ulkona istutuksissakin. Itse olen vihvilää pitänyt vain sisällä. 

Kierrevihvilä vaatii melko runsaasti vettä, eikä sitä yleensä kannata päästää kuivahtamaan. Laiskalle kastelijalle vihvilä on tuskin kovinkaan hyvä vaihtoehto. Tämä komistus viihtyy parhaiten valoisalla paikalla.

Kuivahtaneita (ruskeita ja kellertäviä) päitä voi varovasti leikellä saksilla. 

Myrkytön myöskin kasvi on selkeästi. (Oma marsuni kerran ehti maiskutella sen lehdistä lähes puolet, ja hyvältä näytti maistuvan.)

Onko muilla kokemuksia kierrevihvilöistä?

3 # Kesäkukkia ja kasvihuonetouhuja

Tänään ja eilen on tullut ahkeroitua pihassa ja kasvihuoneessa. Jo muutamia viikkoja sitten kuistille hamstratut yksittäiset kesäkukat saivat vihdoin paikkansa ja paprikantaimikin vihdoin pääsi kasvihuoneeseen. Yhä edelleen ruukkua ja istutusta on vailla yksi vaaleanpunainen koristetupakki, ihanainen punainen  värinokkonen ja violetihtava lobelia. Ainakaan yhtä kokonaisuutta näistä sekalaisista kukista ei varmaankaan saada...

Annetaanpa kuitenkin tänään kuvien puhua puolestaan.

Härmesalviaa, tarhatähtisilmää ja tuoksupielusta

Amppelissa kukkii limevalkoinen kerrottu petunia

Laiskasti siemenestä kasvatetut kukat ovat kasvuun lähteneet, ja laiskasti penkkiä on myös hoidettu...

Tänään kurkut ja tomaatit saivat kasvihuoneeseen kaverikseen myös paprikan!

Vanha kannu sai uuden ilmeen värinokkosella ja tuoksupieluksella.

Myöskin ihana farkkutakki sai varsin mielenkiintoisen päänupin värinokkosesta.

Ei niin käytännöllinen mutta ihana.

Timanttikukka

Sekasotku pieneen laatikkoon lobeliasta, tuoksupieluksesta ja timanttikukasta

2 # Sidontatöiden esittelyä

Tänään oli mielessä useita postausaiheita, mutta päädyin kuinkin esittelemään muutamat sidontatyöt, jotta blogin aihe pääsee oikeuksiinsa. Päätin kalastella muutamat mielenkiintoiset työt, vaikkapa niistä hieman kauemmin onkin jo aikaa!


Kukka-asetelmat valmistujaisiin

Pääsin tekemään oman siskoni valmistujaisjuhliin pienet asetelmat, joista toisen paikka oli valittu kahvipöydästä, ja toisen istuttavasta pöydästä. Kolmas pieni syntyi jämäkukista, ja päätyi myös istuttavaan pöytään koristeeksi.

Astiat valitsi äitini, joissa käytin Oasis kukkasientä.

Ensimmäinen työ valmistui pinkkiä oksaneilikkaa ja tertturuusua käyttäen, jotka oltiin valittu juuri samaan sävyyn kahvipöydän teeman mukaan. Vihreänä nahkalehteä, leikkodaneeta (ruscusta), sekä joitakin luonnosta keräämiäni heiniä.

Toinen työ syntyi vaaleanpunaisista ruusuista ja pinkistä tertturuususta. Vihreänä käytin lähinnä leikkodaneeta, sekä joitakin heiniä. Muodoltaan asetelma oli erittäin omituinen, ja luulen että sieni pääsi liikahtamaan jossakin kohtaa. Asian voikin havaita oikeanpuolimmaisesta kuvasta, jossa koko asetelma on aivan vinksallaan.

Kaikkein pienin työ syntyi ylimääräisistä ja aijemmin katkenneista ruusuista. Vihreänä käytin muutaman jämäpalan nahkalehteä ja ruscusta, sekä luonnosta keräämiäni kasveja.





Iloinen onnittelukimppu

Koulussa saimme tehtäväksemme tehdä iloisen onnittelukimpun. Määrättyä rahasummaa tai kukkatoiveita emme saaneet. Pakko oli kuitenkin käyttää pajunoksista pyöreäksi väännettyä kehikkoa, sekä jollakin tapaa tillandsiaa (harmahtavaa naavan näköistä höttöä)

Kimpussa käytin gerberaa, ruusua, maksaruohoa ja leijonankitaa. Vihreänä käytin kielopuuta sekä joitakin ulkoa kerättyjä perennoja kuten hämykuunliljaa.
Tillandsiaa pyöritin palloksi, keihästin rautalangalla ja lukitsin tekemällä rautalangan päähän ison koukun ja vetämällä sen syvälle palloon. Tillandsia palloja kimpusta taisi löytyä kolme tai neljä.

Kimppu onnistui hyvin aiheeltaan, mutta jälkeenpäin ryhmittelisin esim. gerberat eri tavalla ja jättäisin pajukehikkoa enemmän näkyviin. Pajunoksaa olisi myös voinut tuoda kimpun päälle yksittäisinä oksina.


Mitäs sanotte?

1 # Vaan miten löysin kukkaset?

Yhdeksänteen luokkaan asti olivat kukat minulle aivan turha käsite. Kukkapenkit pihamaalla ja kukkakaupat kadun varsilla harvemmin saivat omaa päätäni kääntymään, ja sehän oli yksi ja sama asia mitä oma äiti pihamaalle istutti kevään tullen.
Eipä ollut mielessä myöskään käynyt mitä oikeastaan ammattinimike "puutarhuri" piti sisällään. Tai eipä asialla oikeastaan merkitystä. Nehän olivat niitä vanhoja rouvia puutarhoissaan pyllyt kohti taivasta. Kaivelivat multaa ja tökkivät sinne kukantaimia. Sitten naapuruston rouvien kanssa ihasteltiin päivän aikaansaannoksia rivissä.

No sittenhän tuli se aika kun oli pakko päättää mihin sitä lähdettiin opiskelemaan, ja mikä ammatti hankittiin. Pulassahan sitä oltiin. Mielessähän kävi perinteisesti kaikki kauneudenhoito alat, sekä sisustajat ja muut vastaavat. Jostain kumman syystä päädyin kuitenkin tutkimaan tarkemmin puutarha- alan opiskeluja ja jopa hieman hämmästyin kuin ymmärsin että se sisälsi muutakin kuin puutarhassa hyppimistä takamus pystyssä. Enpä ollut tajunnutkaan että myös kukkakauppaan pääsi työskentelemään tämän koulutuksen kautta.

Noh, tässä sitä istutaan, lähes pari opintovuotta myöhemmin. Viimeinen vuosi edessä, jonka jälkeen olisi edessä Puutarhuriksi valmistuminen, työn hankinta ja mahdollisen jatkokoulutuksen paikka. Mielessä ja ajatuksissa häämöttää paikka floristikoulussa, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen siis puutarhuriksi opiskeleva 1995- syntynyt tyttönen, joka on painottanut opiskelunsa kukka ja puutarhakauppa puolelle. Opiskelun aloitin vuonna 2011, ja puutarhuriksi valmistun ensivuoden kevätpuolella.
Puutarhurina teen työt kuin työt reippaasti, mutta pidän erityisesti työskentelystä kukkakaupassa. Pidän asiakaspalvelusta, kukkasidonnasta, ja kokemusta olen myös hankkinut puutarhamyymälöistä.

Takana on kaksi työssäoppimista, ja tällä hetkellä käynnissä kolmas. Kesäkukkasesonki kukkakaupassa on tuttu, samoin joulu, pääsiäinen ja äitienpäivä. Monet kukat ollaan myyty, monet kimput ollaan sidottu ja asiakkaat palveltu. Innolla silti odottelen tulevaa ja opin uutta! Aina voi oppia lisää.

Innostus bloggailuun ja kirjoitteluun on ollut pitkään suuri, mutta ehkä pienenpieni laiskuus ja arkuus on saanut ideat jäämään taka-alalle. Jo ensimmäisen kouluvuoden aikana idea omasta kukkablogista pyöri päässä lähes tauotta, mutta päädyinkin sitten bloggailemaan täysin eri aiheesta.

Nyt on kuitenkin suunta muuttunut, pylly saatu ylös penkistä (vaiko kerrankin laskettu penkkiin?) ja bloggailu aloitettu pää täynnä ideoita ja intoa!
Tavoitteena on kirjoittaa aktiivisesti blogiin asiaa kukkaisista, sidonnasta, puutarhahommista sekä jakaa ideoita ja ajatuksia. Vaikka pääosin haluan kertoa opiskeluista ja kukkakaupan töistä, tehdään varmasti useampikin katsaus myös omalle pihamaalle ja kotini viherkasveihin.

Tervetuloa lukemaan aiheesta kiinnostuneet!