Heippa!
Tänään ajattelin laittaa tänne blogiin esille muutamia surusidontatöitä, mitä tuolta kuvakansioista löysin. Hieman harmittaa, että sitä "uusinta tuotantoa" ei löydy mistään kuvina, vaikka pitäisi löytyä. Siksipä täytyi julkaista näitä vanhempia ja huonolaatuisempia, ja ennenkaikkea huonoinpia töitä. Monet noistakaan töistä eivät välttämättä näytä kaikkien ihmisten silmään huonoilta, mutta kuten alan ihmiset saattavat havaita - virheitä löytyy ja rutkasti. On tässä silti jotain jännittävääkin, kun pysähtyy tutkimaan kuvia tarkemmin ja mietiskelemään itsekin mikä mahtoi mennä pieleen ja mikä onnistua.
Voin kyllä hyvällä omatunnolla kertoa että nykyiset työt ovat reilusti paremman tasoisia. Vaikkakin aina löytyy paranneltavaa ja uutta opittavaa!;)
 |
Kasteltuun sieneen aloitetaan tökkimään alusvihreitä, jotka yleensä asetellaan pisaran muotoon. Kahvaan voidaan myös tehdä pyöreitä laitteita, mitä en kylläkään ole itse ikinä kokeillut!
Monesti kun teen sanomalehden päällä, piirrän tussilla sopivan kokoisen pisaran kahvan ympärille, jolloin on helpompi tökkiä nuo vihreät.
Tässä käytetty tuijaa ja salalia, tosin jälkeenpäin ajateltuna ehkä hieman "turhaan" laitettu noin tiheään ja paljon päällekkäin. Jokainen materiaali kuitenkin maksaa, ja liiallisella vihreän tuikkimisella saa helposti liikaa hintaa aikaiseksi.
1.
Löytyipä yksi vähän "uudempi" työ, tosin tämäkin tehty viimevuoden puolella. Tässä laitteessa käytetty valkoista neilikkaa, Iiristä ja lisukkeena hopeaikiviuhkoa. Vihreinä näyttäisi olevan perusvihreitä, tuijaa, salalia ja muutama tuonenkielonlehti.
1.
 |
Täytynee sanoa, että itse tykkään lopputuloksesta, niin värillisesti kuin muodollisestikin. Harmi, ettei parempaa kuvaa löytynyt.
2.
 |
Tässä taas oranssipunainen surulaite opiskelun alkuajoilta. Kuten huomata saattaa, kukat ovat olleet jotakin muuta kuin tuoreita, mutta harjottelukäyttöön ihan sopivia. Aluksi kuitenkin lähinnä keskityttiin muodon ja värien hakemiseen. Tässä laitteessa ehkä pohjan muoto on vähän karkaileva sieltä täältä, mutta suurinpiirtein kukat ovat löytäneet ihan sopivia paikkoja. Myös väriyhdistelmä on toimiva, tosin ihmettelen miten olen tähän yhdistelmään olen päätynytkin? Ehkä hieman ulkona omalta mukavuusalueelta.
Mieleen tulee tästä kovasti syksy.? Kukkana käytetty ruusua ja oksaneilikkaa, vihreänä tuijaa, tuonenkieloa ja näyttäisi sielä myös kielopuuta olevan.
3.
 |
Tässäpä sitten hieman erikoisempi yksilö. Paljon pientä kukkaa, sekä vähän pyöreänomainen muoto. Pyöreyteen varmasti vaikuttaa nuo herttavuorenkilven lehdet, jotka on muuten ihan järkyttävän ärsyttäviä käyttää, siis omasta mielestäni. Niissä on hirveän paksut varret, ja ne helposti lörpöttävät sinne ja tänne. Tästä laitteesta en oikein osaa sanoa mitään? Joko siitä tykkää tai ei. Itse olen kuitenkin siinä puolivaiheilla. Ehkä tämä sopii sellaiselle tietynlaiselle ihmiselle.
Kukkina olen käyttänyt pientä ruusua, oksaneilikkaa ja inkaliljaa. Vihreänä ilmeisesti vähän kaikkea mitä luokasta on löytynyt. Tilannetta en muista, mutta tulee mieleen että tämäkin laite on kokonaisuudessaan saatu aikaiseksi "jämäkukista". Kukilla on siellä täällä todella ahdasta, ja eniten ihmetyttää nuo huipulla nököttävät ruusut vieretysten. Välttämättä enää en myöskään tökkäisi ihan tuon väristä rusettia.
4.
 |
Arkkukoriste eli arkkulaite. Arkun päälle laitettava kukkakoriste, joka on useimmiten hieman samantyylinen kuin kahvaan tehty surulaite. Tässä tilanteessa kuitenkin koristeesta pyritään tekemään symmetrinen jokaiseen suuntaan. Meille koulussa jostain syystä opetettiin, että arkkulaitteen on oltava toiseen suuntaan reilusti pidempi kuin toiseen. Perusteluita en muista, mutta tällaiseen käytäntöön en ole missään muualla vielä törmännyt. Googlettelemalla löytyi kuvia niin symmetrisitä kuin tällaisista toispuoleistakin. Jos jollain on tietoa tästä, saa luvan tulla huikkaamaan ja kertomaan tyhmälle!:)
Rakastan itse näitä värejä, joskin hautajaisissa tämä yhdistelmä vaatii ehkäpä tietynlaisen ihmisen. Tätä en välttämättä laittaisi vainajalle, joka on ollut mies tai kovin vakavamielinen. Naisen, iloisen persoonan tai lapsen arkulle tämä voisi olla sopiva. Käytössä on ollut ainakin neilikka, oksaneilikka, krysanteemi, hienohelma ja nahkalehti.
5.
 |
Toinen arkkulaite! Tässä värit on ehkä perinteisemmät, niin miehelle kuin naisellekin sopivat, ikäryhmään katsomatta. Käytössä on ollut ruusu ja oksaneilikka. Vihreänä ainakin hienohelma, mutta eiköhän sieltä muitakin vihreitä löytyisi kun pääsisi läheltä katsomaan.
Tämäkin tehty käskyjen mukaisesti "toispuoliseksi", ja kuvakin hieman hämää kun ei ole arkun päällä otettu. Muistaakseni hyvää palautetta tuli, ja suurinpiirtein kaikki oli mennyt nappiin.
6.
 |
Tässä taas surukimppu. Eli haudalle laskettava pisaranmallinen kimppu, ei siis sieneen tehty. Tämä on ensimmäinen koskaan tekemäni, ja sekin tekemisestä on aika pitkälti vuosi aikaa. Väreistä ja materiaalista tykkään itse hurjan paljon, joskin muoto ja ruusujen asettelu vaatisi vielä pientä hiomista. Itse myöskin kaipailisin tuohon rusettiin puhtaampaa väriä kuin tuollainen vaaleanharmahtava.
Kukkina käytetty ruusua, leijonankitaa, ja muutama kuismanmarja. Vihreänä mm. vadelmaa, luutahirssiä ja kuunliljaa.
7.
 |
Tässä on ensimmäisiä surulaitteita mitä olen koskaan tehnyt. Kukkia emme saaneet valita, siksi varsin (öhm) mielenkiintoinen väriyhdistelmä. Ruusua, neilikkaa, jotakin havua, nahkalehteä ja kielopuuta ainakin. Noita havuja käytellessä muodosta tulee yleensä hyvä, ja tykkään muutenkin käyttää kovasti. Muoto on tässä työssä onnistunut, eikä kukkien asettelukaan ihan hirveän pieleen ole mennyt, ellei sitten muutamaa virhetikkiä lasketa. Myös rusetti roikkuu lahnamaisesti perässä kiinni...
8.
 |
Tällaisesta surulaitteesta ei ole pienintäkään muistikuvaa. Värit ja materiaalit ovat suorastaan herkulliset, mutta näyttää vähän siltä että kaikki muu on sitten mennytkin pieleen. No ehkei ihan kaikki, mutta muoto ja kukkien sommittelu olisi varmaan kaivannut pientä hiomista.
Muoto oudosti loppuu peräpäässä, ja näyttää kun joku olisi haukannut palan pois vasemmalta puolelta. Kovin on yksinäisen näköinen myös tuo ruusu tuolla kärjessä, ja vinossakin. Voivoi. Mutta täytynee palata vielä kerran tuohon väriin! Ah niin hempeää. Myös tämä laite vaati tietynlaisen vainajan. Ei miestä eikä mitään synkkistä! (Ja yhä edelleen pakko lisätä ettei kukaan mieltään pahoita; toki miehellekin tämä voi sopia mikäli kyseinen henkilö oli tämän tyyppinen)
9.
 |
Sitten löytyi vielä yksi nopeasti etsittynä. Pyöreähkö, yksinkertainen ja jännä. Tätä katsoessa tulee sellainen luonnollinen fiilis koko laitteesta. Ihan kuin pieni palanen jostakin viidakon kukkapuskasta. Tästä myös joko tykkää tai ei, itse tykkään! Ei myöskään sitä ominta tyyliäni, jälleen herttavuorenkilven lehdet pyöristämässä muotoa. Asettelusta en oikein osaa sanoa mitään. Vähän tuonne alas ja taakse painottunut, mutta en näe sitä juuri tässä työssä hirveän pahana virheenä. Jotenkin virheet sopii tässä työssä tyyliin.
Mukana ruusua ja pari leijonankitaa. Vihreänä paljon kaikkea, kuunliljoja, nahkalehteä ja hienohelmaa. Paljon kyllä muutakin. Ei ehkä joka haudalle tämäkään, eikä varmasti tämäntyyppiseen laitteeseen kaikkialla törmääkään. Harvemmin kukkakaupasta kukaan tällaista osaa hakea, tai kellään käy mielessä edes toteuttaa. Sen verran erikoinen muodoltaan. Ehkä menee jo vähän sen pyöreän muodon puolelle?
Mitäs mieltä olitte? Palautetta ja vinkkejä saa antaa, ja kritiikki on myöskin tervetullutta.
Mitäs mieltä olitte? Palautetta ja vinkkejä saa antaa, ja kritiikki on myöskin tervetullutta.
